Mun sydän pakahtuu, mieli itkee; etsii oikeaa ja väärää. Miten löydänkään itseni tällaisesta kusesta ja ahdingosta? Minua vituttaa.

Kai tämäkin kuuluu viime vuoden jatkumo sarjaan; kaiken minkä kuuluu mennä vituksi niin menee. Kai maksan tuolle yläkerran ukolle vanhoista virheistäni, mutta eikä jossain olisi jo raja? Miksi pitää mennä niin vaarallisille vesille, minun vene on aika heikko, vaikka näyttää niin kestävälle. Voisiko kaikki selvitä tyynien tuulien puhaltaessa ilman ukkoskuuroja?