Missä minä olen? Minä olen hukassa. Maailma pyörii, mutta minä pyörin vain paikallani. Tuntuu etten saa itseäni kiinni. Hipaisee ja luiskahtaa vain sormien välistä. Pelkään että menen loppuun. Haluaisin niin että tämä kaikki loppuisi ja rauhottuisi. Niin paljon asiaa ja purettavaa ettei tiedä mistä aloittaa. 

Ystävämme/tuttavamme yritti tappaa itsensä. Yritti hirttää itsensä vaatehuoneen hengaritankoon. Kasa lääkkeitä naamaan ja orrelle killumaan. Hyvästely ja kiitos, anteeksi puhelun soitti avovaimolleen/pojan äidille ja hyppäsi tuntemattomaan. Avovaimo löysi naapurien kanssa. Pulssi poissa. Sydän pysähtynyt. Hapetta ensi arvion mukaan yli 20 minuuttia. Nyttemmin uusi aika-arvio hapetta 5-15minuuttia. Pulssi saatiin löytymään ja nyt teholla. Yritti herätä lauantaina, mutta nukutettiin takaisin koska yritti repiä piuhat irti. Nyttemmin yritetty herättää, mutta sama homma. Aivoista suurimman osan pelätään tuhoutuneen. Pelkäsin kuollakseni mennä viime perjantaina töihin. Torstai iltana saimme tämän kammottavan viestin. Haimme välittömästi mieheni veljen meille, koska kyseinen henkilö oli hänen paras ystävänsä. Veriveli. Kaikki oli niin rikki. Niin rikki. Yö meni kuvia katsellessa ja yhtä tiettyä biisiä kuunnellessa jonka sanat oli kuin justiinsa. Perjantaina aamusta minä kokosin itseni ja lähdin ystäväni luokse. Kyseinen mies oli hänen kaasonsa mies. On jännä kuinka ihminen voi koota itsensä ja olla tuki vaikka itse on rikki, kun huomaa, että joku muu on vielä enemmän avun tarpeessa. Sitä itse kestää niin paljon. Sitä saa jostain kummasta voimaa joka kantaa eteenpäin. Ystäväni sanoikin, että inhoaa sitä ettei pysty olemaan vahva oman miehensä vuoksi jonka inttiaikainen ystävä mies on. Mutta totesin, että jos men kaikki pystyisimme olemaan hädän hetkellä vahvoja niin eihän vahvoja yksilöitä silloin tarvittaisi. Minun vahvuus päättyi sitten autoon. Istuin alas ja itkin, itkin, itkin koko matkan töihin. Pelkäsin mennä ja katsoa vammaisuutta silmiin. Peläten, että jokaisen ih´misen kohdalla näen tämän miehen kasvot,että jos hän herää ja jos aivot ovat niin pahoin tuhoutuneet niin hän voi istua tulevaisuudessa tuossa. Tiedän ettei tämä ihminen sitä halua. Toivon, että hän pääsee pois tai paranee ihmiseksi joka ymmärtää maailmaa ja pääsee elämän tynkään kiinni. Mutta hänelle en toivo välivaihtoehtoa. Hän oli ihmisistä se joka oli rehellinen ja auttavainen, mutta oli moni asia mitä hän ei tehnyt omaksi edukseen vaan poltti kynttiläänsä molemmista päistä.

Minulta on tällä hetkellä mehut loppu. Lasi ei ole enää kostea, vain kuiva ja tahmea. Olen väsynyt ja haluan olla omissa oloissani. Odottaa, että lasi täyttyy ja tahmea, kuivunut mehu liukenee taas veteen. Ja voin juoda taas lasista ja jakaa makeaa mehua ystävilleni. Mutta nyt yritän jaksaa vain käydä töissä joka vie älyttömästi henkisiä voimavarojani. Haluan jossain vaiheessa käydä edes hetken kaikesta tästä pois. Kaikesta surusta ja väsymyksestä, remontista ja nauttia hetken. En jaksa seisoa tukipylväänä jos en voi hetkeksi nollata ja unohtaa. Eilen tein pitkästä aikaa jotain itsekästä, kävin parturissa ja ystävälläni kylässä. Tämä jo vähän helpotti. Ja ajatus että tuolta talosta kuuluu koko ajan naputus kun istun täällä varastossa kompressorin päällä, niin tiedän, että jokainen vasaran isku on lähempänä sitä, että pääsen takaisin kotiin. Tämä on ensimmäinen kerta kun myönnän, että tämä on todella raskas jakso ollut elämässä.

Tiedän, että tämä on ohimenevä vaihe. Kaikki vielä normalisoituu. Mutta pahinta on tämä odottaminen.  Odottajan aika on pitkä. Ei auta kuin odottaa.Kun on aika päästä takaisin valmiiseen kotiin ja aika kun toinen on valmis heräämään ja kuulemme totuuden, jos kuulemme..Miksi? Tämän jälkeen yritämme paikata haavat itsestämme, mutta nämä haavat eivät parane  koskaan kokonaan, ei minusta eikä ihmisistä joita tämä kosketti. Aina on ikuinen pelko. 

Nyt lähden kasaamaan itseni ja lähteä töihin. Jo tämä helpotti kun purin taakkaa hiukan. Kun ei kerkeä enää kellekään purkamaan sisintään, ei  edes kirjoittamaan tänne. Minulle on 3 yövuoron putki viikonloppuna. Yritän silloin purkaa loput ajatukseni. Mukaan mahtuu myös iloisia asioita. Kuten löytynyt hääpukuni.