Ympärilläni tursuaa, siis vauvoja. Jokapuolella ja jokaisella alkaa olla oma kapalo siis sylissään. Olo on kuin junasta jäänellä, taisin ostaa väärät liput, vahingossa vai tarkoituksenmukaisesti? Ei, vauvat on ihana asia, kaunis rakkauden hedelmä, mutta huomaan olevani taas erilainen kuin muut. Minä haluan ensin päästä työelämään käsiksi ennen kuin jään kotiin rattaita lykkimään, vaikka siitä jo kovasti haaveilenkin. Tiedän tarkkaan mitä kaikkea touhuaisin jos olisin lapsen kanssa kotona, mutta ei vielä. Vielä ei ole sen aika, enkä vielä ole valmis. Noh, ei ole kyllä miehenikään, mutta poika on!! Niin, sehän tästä puuttuu kun se jo suunnittelee kerrossänkyjen hankkimista sekä mikä sen nimeksi tulee jne jne. Poika polo, saa odottaa vielä lapsen aikataululla kauan. Minä haluan vielä olla nuori, niin nuori kuin vain voi, ajatellen että kuitenkin meillä on jo poika...Niin kaikki tämähän taas tuli mieleen kun ystävättäreni sai eilen poika vauvan 55,5cm ja 4400g. Oli sitten ihan pojan kokoinenkin! Onnea heille nyt ja tulevaisuudessa!

Mietin tänä aamuna jotain hyvin merkittävää ja muistan miettineeni että se täytyy kirjata tänne. Arvatkaapa vaan, muistanko sen vielä? En.

Isäntä rakentaa sitten koirankoppia. Olen piruillut, että tänne häkin sisällekö se meidän kesämökki tulee? Ennen alkuperäisen suunnitelman muutosta, minä olisin mahtunut nukkumaan yöni siellä sisällä! Isäntä sanoikin, että saan mököttää siellä ihan rauhassa, niin minuahan se vain ajatteli=). Noh, kuitenkin muutettiin suunnitelmia niin koira saa nyt vain 1 huoneen ja ison kuistin. Kopin koko on 1,4mx2m, maalatuilla seinillä, huopakatolla, lämpöeristein ja ehkäpä ikkunalla sekä hämärätunnistemalla lamputkin on häkin ympäristössä..Pitäisi koiran kelvata olla ja nauttia elämästä. Nauroinkin että tehdäänkö kuistille kaide johon voi keväisin tuoda ruukussa orvokkeja!