On siitä aikaa, ihan järkytyin. Ja järkytyin, kun näin kuinka paljon blogini sivuilla on vierailtu. Ketkä kaikki elämääni seuraavat? Ei mitään hajua, mutta väliäkö tuolla. On kiva huomata, että jotakin kiinnostaa elämäni. Pahoittelenkin sitä, että tauot ovat nykyään niin pitkät. Kaikki energia ja ajatuskapasiteetti on koko ajan raksalla. Niin päivät lähenevät päivä päivältä ja jouluaatto on kohta jo ovella. Mutta meidän raksa senkuin nukkuu talviunta. Saa nähdä missä nukutaan vuoden vaihteen jälkeen jos oikeasti raksamiehet eivät laita vipinää vasaroihin. Evakko kämppä on irtisanottu ja työmiehillä aikaa saada talo valmiiksi 6päivää! Niin joulunpyhät sattui pahimmilleen keskelle viikkoa.

Tänään ahdistus oli melkoinen. Olen menettänyt, nyt voin jo sanoa että kokonaan toivoni, uskoni raksamiehiin. Vittu, ne puhuu sitä mitä toinen haluaa kuulla lämpimikseen ja mielipiteet asioista riippuu siitä kuka on kuulevana osapuolena. Aivan käsittämättömiä tyyppejä. Olen huomannut, että se on raksamiesten ammattitauti, kukaan ei ole samaa mieltä asioista kahta kertaa eri ihmiselle. Paskan puhujia koko sakki. Anteeksi vain jos joku joka on kyseisen alan taitaja erehtyy lukemaan tämän ja kokee olevansa sanansa mittainen työmies, toivon, että ilmoittaudut ja pelastat täten minun silmissäni alanne maineen. Minun mittani on viimeistä piirtua myöten täynnä.

Minun oma kultanikin on jo niin väsynyt. Minä olen niin väsynyt ja poika myös. Ei tässä mitään jos tarvitsisi oman psyykkeen jaksaa kantaa ja hoitaa senkin jälkeen kun usko meni kodin valmistumisen suhteen jouluksi, mutta kun poikaa täytyy yrittää stempata ja kannustaa - päästään me vielä kotiin, joskus. Poika on niin surullinen kun meillä ei ole aikaa. Poika on niin huolissaan kun kuulee meidän keskusteluja raksamiesten ja vakuutusyhtiön kanssa. Raukka sanoi: 'Minä voin lainata teille kyllä rahaa, jos tarvitsette'. Kertoo paljon ymmärryksen tasosta ja suhteellisuudesta, mutta tarjous oli hirvittävän hellyyttävä!

Asiaan joka on kannustanut minua tämän kaiken keskellä, antanut voimaa jaksaa stempata. Meidän häämme. Hääpaikkamme saattaa vaihtua, en ole varma olenko jo asiasta kirjoittanut, mutta kuitenkin. Menemme katsomaan paikkaa tammikuussa, mutta puhelin soiton ja kuvien perusteella paikka näyttää upealle ja mikä parasta - maaseudun rauhassa ja pihassa tilaa lasten juosta ja leikkiä. Toivon vain, että todellissuus on yhtä kaunis kuin oikeat kuvakulmat kuvissa.

Olen taas yövuorossa. Talo täynnä tuhisevia asukkaita. Häystettynä mielenkiintoisilla jaksolaisilla. Persoonallisia tapauksia. Toivon, että työstäkin oppiii taas nauttimaan kun pääsee takaisin kotiin ja pystyy esim. yövuoron jälkeen nukkumaan kunnolla. Tai pääsee lenkille hyvällä omalla tunnolla ettei tarvitse miettiä, että mitä kaikkea pitäisi olla tekemässä. Niin siinäkin vain kävi, että syksyltä jäi työmatkapyöräilyt pyöräilemättä kun töistä on aina niin julmetun kiire kotiin. Jospa senkin saisi sujumaan. Minulle on niin suuri osa henkistä hyvinvointia se, että pääsen liikkumaan ja purkamaan kasautumiani ulos tienvarrelle. Samalla kun henkinen kantti paranee niin fyysinen ulkomuotokin komistuu niin mikäs siinä, ei hymylle vertaa ja virkeälle olemukselle.

Mutta nyt kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivotaan joulun ihmettä, että työmaa olisi valmis ennen aattoa, jotta välipäivinä pääsisi siivoamaan töiden jälkeen ja uuden vuoden aluspäivinä muuttamaan kotiin..-huokaus-